Kirppisarvostelu: Arjan kirppis (Keminmaa)

Huoltoaseman kylkeen pystytetyn Arjan Kirppiksen yleisilme on pieni ja tavarantäyteisyyteensä nähden siisti. Eteistilassa on myynnissä muutamia huonekaluja, pyöriä ja muita isompia tavaroita. Sisällä liikkeessä tavarat ja vaatteet ovat esillä tavanomaisella loossisysteemillä, sekä muutamilla laajemmilla tasoilla.

Palvelu on miellyttävää, ovella asiakasta tervehditään iloisesti mennen tullen. Suurin osa myyntituotteista on hintalappujen perusteella yrityksen omistamia. Jos siis löydät jotain mieleistä, kannattaa kokeilla tinkimistä! Vaikka kirppis on netistä löytyvien tietojen perusteella auki maanantaista lauantaihin, ovat ovet epäsäännöllisen säännöllisesti avoinna myös sunnuntaisin.


Vaikka otinkin näköjään kuvan juuri tästä sekaisimmasta väliköstä, on Arjan kirppis moniin muihin verrattuna miellyttävän siisti. Tunnelma on kotoisa. Loosseissa makaavien valtaisien vaatekasojen sijaan vaatteet ovat esillä siististi viikattuina tai hengareihin ripustettuina. Tuotteiden taso (luonnollisestikin) vaihtelee. Myynnissä on paljon oikeasti vanhaa tavaraa. Tämä on eduksi tavararoiden osalta, mutta vaatevalikoima on auttamatta vanhanaikaista. Sen sijaan vanhoja astioita, emalipannuja ja keräilylasia löytyy runsaasti. Täältä löydät retroa, - mutta et pilkkahintaan.

Tavaran vaihtuvuus on heikohkoa. Luulen tämän johtuvan viikkovuokralla olevien asiakkaiden vähäisyydestä. Hintataso on tähän nähden aavistuksen liian korkea. Ehkäpä jonkinlainen alennuspöytä määrätyn ajan esille olleille tuotteille olisi paikallaan? Eteisessä vaihtuvuus vaikuttaa olevan parempi, ja siellä bongaakin lähes aina jotain kiinnostavaa.

Arjan kirppiksellä on kätevä piipahtaa ohikulkumatkalla tai kirpparikierroksella. Paikka on sen verran kompaktin kokoinen, ettei tavaranrunsaus ehdi alkaa ahdistamaan. Vaikka tavarat eivät vaihdukaan tiuhaan, on kirppiksellä helppoa ja nopeaa käydä tsekkaamassa mahdolliset uutuudet.

Emalia ja reposia

Kirppisrintamalla on ollut nyt hiukan hiljaisempaa, sillä olen koittanut elellä säästäväisesti ja tietoisesti karttaa materialistisia kiusauksia. Varattiin nimittäin Amsterdamin reissu touko-kesäkuun vaihteeseen, joten nautin mieluummin roposistani siellä. Olenkin jo alustavasti tutkailut Damin kirppistarjontaa... ja tullut siihen tulokseen että mukaan täytynee ottaa iso (ja tyhjä) matkalaukku.

Ihanaa kun täällä Suomen kamarallakin on aurinko paistatellut ja sulattanut viimeisiä lumenkökkäreitä huspois. Tänään on tosin satanut koko päivän vettä, mutta ei haittaa. Se on sellaista keväistä sadetta.

Emalikuppi Made in Poland (9)

Totuuden nimissä, oon minä ihan pieniä löytöjä tehnyt... Mutta hei, kuka voi vastustaa näin makian väristä emalikippoa? Oon aivan tuhottoman ahne kaiken emalisen perään, kunnon emaliharakka. Emaliastiat on usein niin pirteän värisiä, ja jotenkin emali on materiaalina tosi kiva ja nostalginen. Tämän suuren emalikipon löysin kirppikseltä neljällä eurolla. Kipposen alkuperä selviää kun kurkkaa pohjaan: Siellä on kahvipannun kuvan ja teksti "Made in Poland". Näitä puolalaisia emalijuttuja saapi kohtalaisen edullisin hinnoin, kun vertaa vaikkapa kotimaiseen Fineliin. Vastaavista kupeista pyydetään kymppejä, salaattikulhoista helposti 50-70€ ja kahvipannuista ja kasareista vielä paljon lisää.




















Emalikupin lisäksi hyllyssäni on majaillut jo jonkin aikaa keltainen emalikattila. Kattilassa ei ole mitään leimoja, mutta lyhyen tutkimuksen jälkeen luulen sen olevan Arabiaa. Ylähyllyllä on Nuutajärven lasin Miranda-sarjan vihreä kermanekka, ja iso kannu on norjalaisen Stavangerflintin tekosia. Kyseisen tehtaan asiat ovat aivan ihania, ja onnekseni Suomessa ihan aliarvostettuja.

Viherpeukalon taitoni ovat olemattomat, ja siksipä kaktukset on niitä harvoja huonekasveja jotka säilyvät hyppysissäni hengissä. Piikkihemmot näyttivät kuitenkin kamalan apaattisilta muoviruukuissaan, joten päätin siirtää ne vähän komeampin astioihin. Jos joku suunnittelee samaa, niin minä ainakin nakkasin multaa kuppeihin ja kaktukset sekaan. Ja hengissä ovat! Ainakin toistaiseksi...

Riihimäen lasi maljakko

Kynäpurkkinani on muuten (melkein) keräilylasia, nimittäin riihimäkeläinen maljakko. Keräilyarvoa sillä ei taida kuitenkaan olla euroakaan, kynien takana on nimittäin kunnon kolhu. En yleensä sorru rikkinäiseen, mutta tämän kököttäessä Tornion kierrarilla, oli pakko pelastaa se. Tuo utuisen vihreä sävy on niiiin hieno! 

Joutomaan valloittava kettuaiheinen taidekorttikin pääsi kirpparilta löytämääni kehykseen. Passaa mielestäni aika hyvin kuvan tyyliin. Huushollissani on muitakin Joutomaan ihanuuksia seinillä ja vaatekaappien ovissa, ja ikuisuusprojektinani on kehystää niistä jokin kiva kollaasi. Kuten tästä kuvasta kenties tuleekin ilmi, olen suuri kettujen ystävä. 

Innostavaa ja keväistä loppuviikkoa kaikille! :)

Hei poro!

Kävin viime viikonloppuna kattelemassa ja valokuvaamassa Inarin porokuninkuusajoja. En tiedä mikä poronen voitti lopulta koko vauhdikkaan skaban, mutta seuraamassani lähdössä ykköseksi kirmasi Poikkikorva, perässään Pilikkanokka ja Diili. Huippunimiä! Tunsin kyllä itteni kunnon hc-turistiksi kun piiritin näitä otuksia kameran kanssa. Elikot paljastuivatkin varsinaisiksi linssiluteiksi... :3