Kauniita asioita

Ah aurinko! Mun aivot on ollut sellaisessa horteessa koko talven, että ne imee d-vitamiinia taivaalta ihan mielissään. Tein kirppareiltakin jälleen mukavia löytöjä. Riihimäen lasin Barokki-sokerikko löytyi edulliseen hintaan perintökermakon kaveriksi. Barokki on poikkeuksellisen kaunista lasia. Vaikka välttelenkin sellaista "Gotta catch 'em all" -meininkiä, kyseiselle sarjalle olisi taatusti kaapissa tilaa...

Riihimäen lasin Barokki-sokerikko (12e) 

Tämä ruotsalainen retrokasari oli niin mehevän värikäs, etten hennonnut jättää sitä loossiin palloilemaan. Kattokaa ny! Miksei nykyään valmisteta näin päheitä astioita?

Skultuna 1607 kasari (10e)

Vanhojen lehtien juttujen, kuvien ja mainosten tutkiminen on hirmuisen kiehtovaa! Kotiposti on vuodelta 1966, jolloin lehteä kaupattiin hurjaan 1,20 markan hintaan.

Kotiposti 20/1966, Katso 38/1961, Suomen Kuvalehti 45/1968
(0,05€ kipale)

Televisiolehti Katso perustettiin vuonna 1960, joten kyseinen numero oli aikoinaan ensimmäisten joukossa. Lauantaina 16.9.1961 ohjelmatarjonta käynnistyi vartin yli neljä, jolloin näköradiosta lähetettiin viritysmusiikkia. Sen jälkeen tulivat Eurovision uimakilpailut, Kärpänen-niminen ohjelma, mainoksia, sekä matkailuohjelma. Siihen aikaan sohvaperunoiden ilta ei huipentunut Putoukseen tai Big Brotheriin, vaan viihdeohjelma Risteysasemaan, jossa esiintyivät muun muassa Pirkko Mannola, Siiri Angerkoski ja Eemeli. Kaksi viimeistä ovat ainakin ihan outoja nimiä.. Minä sivistymätön!

Sokos, tuo jännittävä ostospaikka! Mainos Suomen Kuvalehdestä

Ja sitten jotain vielä jännempää: Algan muumipeli! Näitä on painettu vissiin joskus 60-luvulla, mutta en ole varma onko tämä yksilö niin vanhaa perua vai 80-luvun uusintapainos. Vuosilukua lootassa ei ole. Laatikko on vähän rähjäinen, mutta sisällä oleva pelilauta ja nappulat pääosin ok-kunnossa.

Algan Muumipeli/Muminspelet

Pelilauta on niin kaunis, että ajattelin tehdä siitä taulun. Tykkään ihan älyttömästi Janssonin piirrostyylistä ja hyllystäni löytyy muumisarjiksiakin muutama albumi. Sarjakuvien hahmot ovat lastenanimaatioon verrattuna nin paljon moniulotteisempia ja rujompia. Muumipapalle maistuu viski ja nipsu on kunnon nilkki. Hulvatonta luettavaa!

Tunnustaudun muumifaniksi. Erityisesti pidän sarjakuvista ja romaaneista, ja ylipäätään muumien maailmassa kiehtoo ne hassut hahmot, sympattisuus, hyväntuulisuus ja sitten kuitenkin ne syvälliset aiheet taustalla. Oon 23 vee ja minusta on edelleen kiva katsoa muumijaksoja telkkarista :')

Voi Tuutikki, yksi lempihahmoistani!

Muumimukejakin löytyy kaapeistani muutama, 90-luvun alun kupposista uudempiin mukeihin. Vanhat (ja monet uudetkin) ovat kivoja, mutta aasian halpamaissa tuotetuiksi ne ovat mielestäni varsin ylihypetettyjä. Kerran olin aikeissa ostaa erään tietyn muumimukin tuliaisiksi Tsekkiin – kävin läpi kymmeniä mukia, ja niissä oli melkein kaikissa korvat johonkin suuntaan vinksallaan. Noh, myönnettököön myös, että ehkä olen tietyissä asioissa aika pikkutarkka...

Timanteista tulee mieleen Afrikan tähti

Ketähän nämä hahmot ovat?

Peliin kuuluu hupaisia yllätyskortteja!

Pelissä on ideana kiertää Muumilaaksoa ja etsiä Muumimamman käsilaukusta tippuneita esineitä: simpukankuoria, kauniita kiviä ja hillokellarin avainta. Seikkailun varrella voi joutua monenlaiseen kiipeliin. Epäonnen iskiessä saattaapi saada huimauskohtauksen Yksinäisten vuorten sillalla tai törmätä Mörköön ja kohmettua jääkimpaleeksi. Aika hyytävää! Ihmettelenpä, miten tämä peli ei aikoinaan ole ollut suurempi hitti. Itse ainakin muistan lapsuuden lautapeleistä lähinnä Afrikan tähden ja Kimblen. Mälsää.

Loppuun sääntö, joka pitäisi olla jokaisessa pelissä:

"Ja jotta oikeus tapahtuisi, on voittajan saatava hillovoileipä!"