Kirppisarvostelu: Krojupuoti (Keminmaa)

Keminmaalainen Krojupuoti on huonekaluliikkeen yhteydessä toimiva suurehko itsepalvelukirpputori. Kirppis on auki myös sunnuntaisin, poikkeuksena kuukauden viimeiset pyhäpäivät jolloin liike on suljettu. Pihassa on, kuten nyt yleensäkin näillä tienoin, hyvin parkkitilaa.

Ikkunoiden ympäröimä valoisa myyntitila on piristävää vaihtelua hämyisille kellarikirppiksille. Loossitkin ovat sijoiteltu miellyttävän väljästi. Tämä on kirppis, jossa ihan oikeasti mahtuu asioimaan ostoskärryjen tai lastenrattaiden kanssa. Harvinaisuus siis. Kärryjä onkin tarjolla sekä normikokoisia yksilöitä, että käteviä Alkon pikkukärryjä.

Tuotteet ovat tosiaan myynnissä reilun kokoisissa loosseissa. Tämän ansiosta myyjien ei ole tarvinnut viritellä kamojaan kiikkuviin kasoihin, vaan tavarat ovat pääosin nätisti esillä. Jokaiseen pöytään kuuluu myös rekkitila, jota pääsee tutkimaan toiselta puolen pöytää. Hintataso tietenkin vaihtelee pöytäkohtaisesti, mutta yleisesti ottaen olen havainnoinut sen kohtuulliseksi.

Tarjolla on mukavasti vanhaa tavaraa: jokaisella käynnillä olen hypistellyt vanhaa Arabiaa, emalipannuja ja retroverhoja. Nämä tuotteet ovat monissa pöydissä hinnoiteltu ilmeisen tietoisena keräilyarvosta – edullisesti niitä ei nimittäin saa kotiinvietäviksi.

Loosseista löytyy tietenkin monenmoista kampetta, mutta valikoima on ehkä hitusen lastenvaatteisiin ja -tarvikkeisiin painottunutta. Arvokkaampi esineistö on esillä vitriinissä, mutta olenpa loosseistakin bongannut esimerkiksi monien himoitsemia muumimukeja. Iso myyntitila on jaettu kahteen osaan: toisella puolella on myynnissä vanhoja (ja joitain uusiakin) huonekaluja. Kirpputorin puolella tilan takaosa on niinikään huonekaluilla miehitetty.

Viikkovuokralaisia vaikuttaa olevan runsaasti, joten tavaran vaihtuvuus on kiitettävää. Myytävien laatu ja kunto on pääosin kelpoa. Asiakaspalvelu on ollut kohdallani hyväntuulista ja leppoisaa. Miinusta siitä, että pankkikortilla maksaessa peritään 0,20 euron lisähinta. Tämä kismittää ainakin pikkuostoksia tehdessä. Vessassa käynti kustantaa kokonaisen euron, ihan asiakkaillekin. Kallista lystiä.

Yhteenvetona: Krojupuoti on monipuolinen ja siisti kirppis, jossa on poikkeksellisen laaja kalustevalikoima. Ehdottomasti käymisen arvoinen mesta!

Kauniita asioita

Ah aurinko! Mun aivot on ollut sellaisessa horteessa koko talven, että ne imee d-vitamiinia taivaalta ihan mielissään. Tein kirppareiltakin jälleen mukavia löytöjä. Riihimäen lasin Barokki-sokerikko löytyi edulliseen hintaan perintökermakon kaveriksi. Barokki on poikkeuksellisen kaunista lasia. Vaikka välttelenkin sellaista "Gotta catch 'em all" -meininkiä, kyseiselle sarjalle olisi taatusti kaapissa tilaa...

Riihimäen lasin Barokki-sokerikko (12e) 

Tämä ruotsalainen retrokasari oli niin mehevän värikäs, etten hennonnut jättää sitä loossiin palloilemaan. Kattokaa ny! Miksei nykyään valmisteta näin päheitä astioita?

Skultuna 1607 kasari (10e)

Vanhojen lehtien juttujen, kuvien ja mainosten tutkiminen on hirmuisen kiehtovaa! Kotiposti on vuodelta 1966, jolloin lehteä kaupattiin hurjaan 1,20 markan hintaan.

Kotiposti 20/1966, Katso 38/1961, Suomen Kuvalehti 45/1968
(0,05€ kipale)

Televisiolehti Katso perustettiin vuonna 1960, joten kyseinen numero oli aikoinaan ensimmäisten joukossa. Lauantaina 16.9.1961 ohjelmatarjonta käynnistyi vartin yli neljä, jolloin näköradiosta lähetettiin viritysmusiikkia. Sen jälkeen tulivat Eurovision uimakilpailut, Kärpänen-niminen ohjelma, mainoksia, sekä matkailuohjelma. Siihen aikaan sohvaperunoiden ilta ei huipentunut Putoukseen tai Big Brotheriin, vaan viihdeohjelma Risteysasemaan, jossa esiintyivät muun muassa Pirkko Mannola, Siiri Angerkoski ja Eemeli. Kaksi viimeistä ovat ainakin ihan outoja nimiä.. Minä sivistymätön!

Sokos, tuo jännittävä ostospaikka! Mainos Suomen Kuvalehdestä

Ja sitten jotain vielä jännempää: Algan muumipeli! Näitä on painettu vissiin joskus 60-luvulla, mutta en ole varma onko tämä yksilö niin vanhaa perua vai 80-luvun uusintapainos. Vuosilukua lootassa ei ole. Laatikko on vähän rähjäinen, mutta sisällä oleva pelilauta ja nappulat pääosin ok-kunnossa.

Algan Muumipeli/Muminspelet

Pelilauta on niin kaunis, että ajattelin tehdä siitä taulun. Tykkään ihan älyttömästi Janssonin piirrostyylistä ja hyllystäni löytyy muumisarjiksiakin muutama albumi. Sarjakuvien hahmot ovat lastenanimaatioon verrattuna nin paljon moniulotteisempia ja rujompia. Muumipapalle maistuu viski ja nipsu on kunnon nilkki. Hulvatonta luettavaa!

Tunnustaudun muumifaniksi. Erityisesti pidän sarjakuvista ja romaaneista, ja ylipäätään muumien maailmassa kiehtoo ne hassut hahmot, sympattisuus, hyväntuulisuus ja sitten kuitenkin ne syvälliset aiheet taustalla. Oon 23 vee ja minusta on edelleen kiva katsoa muumijaksoja telkkarista :')

Voi Tuutikki, yksi lempihahmoistani!

Muumimukejakin löytyy kaapeistani muutama, 90-luvun alun kupposista uudempiin mukeihin. Vanhat (ja monet uudetkin) ovat kivoja, mutta aasian halpamaissa tuotetuiksi ne ovat mielestäni varsin ylihypetettyjä. Kerran olin aikeissa ostaa erään tietyn muumimukin tuliaisiksi Tsekkiin – kävin läpi kymmeniä mukia, ja niissä oli melkein kaikissa korvat johonkin suuntaan vinksallaan. Noh, myönnettököön myös, että ehkä olen tietyissä asioissa aika pikkutarkka...

Timanteista tulee mieleen Afrikan tähti

Ketähän nämä hahmot ovat?

Peliin kuuluu hupaisia yllätyskortteja!

Pelissä on ideana kiertää Muumilaaksoa ja etsiä Muumimamman käsilaukusta tippuneita esineitä: simpukankuoria, kauniita kiviä ja hillokellarin avainta. Seikkailun varrella voi joutua monenlaiseen kiipeliin. Epäonnen iskiessä saattaapi saada huimauskohtauksen Yksinäisten vuorten sillalla tai törmätä Mörköön ja kohmettua jääkimpaleeksi. Aika hyytävää! Ihmettelenpä, miten tämä peli ei aikoinaan ole ollut suurempi hitti. Itse ainakin muistan lapsuuden lautapeleistä lähinnä Afrikan tähden ja Kimblen. Mälsää.

Loppuun sääntö, joka pitäisi olla jokaisessa pelissä:

"Ja jotta oikeus tapahtuisi, on voittajan saatava hillovoileipä!"

Kirppisarvostelu: Second Hand Store (Oulu)

Olen muhitellut jo jonkin aikaa ajatusta kirjoittaa jonkinlaisia kirppisarvosteluja. Kierrän kirppareilla PALJON, ja minulla on varsin selkeät mielipiteet siitä, mikä eri kirppareilla on hyvää ja mikä huonoa. Tarkoituksena olisi käydä hiljalleen läpi kaikki kirppikset missä shoppailen, ja toki myös uusia tuttavuuksia sitä mukaan kun niitä tulee.

Eniten olen käynyt kirppareilla Kemissä, Torniossa, Keminmaassa ja Oulussa, mutta myös Ivalossa, Jyväskylässä, Helsingissä ja Kalajoella. Tällä kokemuksella olen vilpittömästi sitä mieltä, että parhaat kirpat löytyy Kemi-Tornio-alueelta! Hinnat ovat kohtuulliset, ja kirppiksiä mukavan monipuolinen valikoima. Sieltä olen tehnyt ehdottomasti parhaat löydöt.

Niin ja vielä. Itsestäänselvää tai ei, tahdon painottaa että tekstit ovat minun henkilökohtaisia, subjektiivisia mielipiteitäni. Pyrin nostamaan esille jokaisesta tapauksesta sekä hyviä, että huonoja puolia. Toivottavasti joku, jossain, joskus löytää täältä hyviä vinkkejä :)

Kirjoitin odottamattoman flown vallassa viime yönä kokonaista kolme arvostelua, mutta kuva-aineiston puuttuessa täytyy minun käydä vielä pääkallopaikoilla räpsimässä. Julkaisen juttuja sitten yksi kerrallaan. Kätevän sijaintinsa vuoksi nappaan ensimmäisenä käsittelyyn oululaisen Second Hand Storen.

Jalan liikkuvalle shoppailijalle Second Hand Store (SHS) on sijainniltaan ihan älyttömän hyvällä paikalla Oulun keskustassa. Autoilijalle sijainti on hieman hankalampi, sillä liikkeen edessä olevat parkkipaikat ovat useimmiten varattuja. Kyseessä on perinteinen itsepalvelukirppis, jossa tuotteet ovat myynnissä pienehköissä loossipöydissä. Paikka tuntuu olevan erityisesti nuorison ja nuorten aikuisten suosiossa, ja trendikästä vaatepartta löytyykin roppakaupalla. Suurin osa myyntipöydistä sijaitsee paikan alakerrassa, jonne johtavat jyrkähköt portaat. Siksipä en suosittele paikkaa lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa liikkuvalle.

Second Hand on suosittu kirppis, jossa tuotteet vaihtuvat vikkelästi. Asiakkaita onkin ollut aina käydessäni paljon. Asian keljuna puolena sovituskoppeihin joutuu yleensä jonottamaan. Loosseissa on tarjolla on runsaasti edullisia nuorekkaiden muotiketjujen kostyymejä, musiikkia, kirjoja ja pientä sisustussälää. Hintataso on pääosin kohdillaan, ja ostoksia voi tehdä muutaman euron hinnoin. Arvokkaampi, vanha tavara ja puoliantiikki on harvinaista.

Asiakaspalvelu on aina ollut asiallista. Hassut lappuset tosin hieman hämmentävät, ja niistä välittyy hiukkasen asiakasta alentava fiilis. Sovituskopeilla uhkaillaan 20 euron palvelumaksuilla, mikäli asiakas jättää sovittamansa vaatteet koppiin... Mielenkiintoinen käytäntö.

Kaikki asiakkaat ovat potentiaalisia rosvoja?

Minussa on sen verran nuuskamuikkuista, että myönnän, ärsyynnyn tämäntyylisistä lappusista. Varkaukset ovat harmillisia, mutta ainakaan minun laukkuuni ole kenelläkään kurkkimista. Ellei oikeasti ole syytä epäillä jotain.

SHS sopii tottatosiaan henkilölle, joka tykkää penkoa loosseja. Nimenomaan penkoa, sillä valtavien asiakasmäärien mylläämä valikoima lojuu harmillisesti enimmäkseen kasoina pöydillä. Toki poikkeuksiakin on. Löytäessään oman ja mieleisen tyylistä kamaa, voi loossin syvyyksiin kaivautua ihan hyvilläkin mielin.

Ei näin. 

Second Hand Storella on kätevä käydä pyörähtämässä vaikkapa keskustassa asioinnin lomassa. Kiireisenä ei paikalle kuitenkaan kannata raahautua, sillä pöytien läpikäymiseen, mahdolliseen sovituskoppiin jonottamiseen ja epäsopivien vaatteiden alkuperäisten pöytien metsästämiseen uppoutuu aikaa. Muissa tapauksissa suosittelen paikkaa edullisten sisustus- ja vaatelöytöjen metsästäjille.

Ouluhuudeja

Ken tunnistaa paikan?

Lilliputin kirjoituskone

Kotikotini lähellä Keminmaassa on pieni kirpputori, Arjan Kirppis. Paikalla on mukavan laajat aukioloajat, joten siellä tulee pyörähdettyä aina kun käyn kotoilemassa. Pitkiin aikoihin en tehnyt mitään mullistavia löytöjä, kunnes... bongasin tämän mielettömän hienon kirjoituskoneen! Hintaa veikeällä kapistuksella oli 20 euroa, mitä en todellakaan pidä pahana. Varsinkin kun sain tingattua loppulukeman 15 euroon. Tykkään tämän alan pikkuyrityksistä, koska niissä uskaltaa tinkiä. Ja vinkkinä vaan, että vanhoissa tavaroissa sitä tinkivaraa on aivan varmasti! Etenkin jos tavara on seisonut myynnissä kuukausitolkulla, on se myyjänkin etu päästä siitä eroon.

Siinä se on! Lilliput-merkkinen kirjoituskone on kirppiksen myyjän mukaan kotoisin Ruotsista. Isot kirjaimet naputellaankin "Stora bokst"-näppäintä alhaalla painaen. Vehje on kannettavaa mallia, ja itse kone on kiinni nahkasalkun alaosassa.

 Olen löytänyt vekottimesta tietoa varsin laihoin tuloksin. Ebay-bongailun tuloksena löysin vuosiluvun 1972. Aikakausi vaikuttaa järkeenkäyvältä. Ehtaa retroa siis!

Uskomatonta, mutta kirjoituskoneen muste toimii edelleen. Joskin haaleasti, mutta kuitenkin. Tämä onkin yksi niistä esineistä, minkä nähdessään on täysin mahdotonta pitää näppejään kurissa. En ihmettele yhtään, että näillä on kirjoitettu aikoinaan loistoteoksia. Onko mitään palkitsevampaa, kuin iloinen "bling" rivin lopussa!

Uutta suuntaa

Hei. Koitan herätellä tätä blogia taas  henkiin. Haluan säilyttää blogini edelleen kuvapainotteisena, mutta kenties jatkossa tuuttaan tänne myös sisustusjuttuja ja eritoten kirppistelyasiaa. Mähän olen täydellisen hurahtanut kaikenlaiseen vanhaan tilpehööriin, joten olisi kiva koota tänne löytöjä ja aarteita. Hitusen hömppäisempää asiaa tulossa siis. Ulkoasua tuunailin vähän yksinkertaisempaan ja mieleisempään suuntaan, mutta myönnetään, esimerkiksi bannerinteossa olen aivan surkea. Vinkkejä otetaan vastaan...



Eipä muuta tällä erää. Mulla meni tuon häikäisevän monimutkaisen bannerin luomisessa ja tämän koko sivun ulkoasun muokkaamisessa tuntikausia (Voitteko uskoa), joten koitan postailla itse "asiaa" lähiaikoina. Stay tuned!